Peking, Kiina

Oli paljon parempi vaihtoehto noi seisoma paikat kun istuma. Lattialla tosin, mut saatiin jopa nukutukskin hetken. Tosin vähän oli kovat oltavat, mut tässä väsymyksessä se ei oo niin justiinsa.

Oltiin aamulla puol kybä perillä, ja piti nopee viiä laukut kämpille ja sit Kiinan muurille. Mutta jo tottuneesti, ei taaskaan mennyt näin. Metrot oli sekavat, välimatkat pitkät, ihmisiä tuhansia ja + tietenkin vähän eksyttiin. Lopulta olimme kämpillä 3. Yks hirveimpiä kämppiä mitä olen nähnyt. Ja olen nähnyt pahoja. Niin likasta et yäk yäk. Tarkotus oli käydä torilla ja ite kokkailla Villen symttäri ruoka, mut sinne keittiöön ei kyl uskalla mennä.

Eipä ainoastaan se kämppä ollut likanen, vaan koko kaupungi on ihan kamala. Olen kuullut ihmiseten sanovan et NY on likanen (mitä tosin en ymmärrä?!), omakohtasesti tiedän että Napoli on aivan järkyttävä, mutta sekin tuntuu siistiltä tätä läävää kattoessa. Semmonen kun roskis, niin täälläpäin ei tiietä. Ja se haju, kun kaikki roskat, ruuantähteet, kaikki lojuu kaduilla kuumassa auringossa.

Myös saastetta on, ja paljon. Onkohan täällä ihmiset koskaan nähnyt aurinkoa tai tähtiä? Taivas on ihan sumunen, kurkkuun ottaa toi pöly ja nenästä tulee mustaa räkää. Vähän

niinku mökillä hio puita ilma naamasuojaa, tosin täällä tää ei koskaan helpota. Jotenka, Peking on aivan järkyttävä.  No jos jotain hyvää pitää kans sanoo, niin keskusta on nätti, tositosi pieni, mutta myös siisti. Ja take-away moijitoja saa joka nurkalta. 

Toreja onneks löytyy paljon täällä, ja niihin aina saa hyvin aikaa kuluu. Illall kävimme hakemassa kaukku ja synttäri viinipullon. Ja ihmiset jos joskus tuutte Kiinaan niin älkää ostako paikallista halvinta viiniä, oli niin kauheeta kurkaa et melkein pahempaa saa hakee :D

Semmoset synttärit sitten. Aamulla oli vähän rapee olo ja pahin virhe ikinä on siinä olotilassa lähtee tekee turisti juttuja. Joo ei enää koskaan :D Kävimme kielletyssä kaupungissa, mikä taas osottautikin vaikeemmaks mitä oli. Eihän sitä koko kaupunki meinannu millään löytää, ja sit monen monen tunnin etsimisen jälkeen se löyty, niin eikös me olla jossain väärässä paikassa. Siellä tyhmänä otettiin kuvia et jee ollaan kielletyssä kaupungissa :DDD No, kyl me sit lopulta ihan pääsimme oikeeseen paikkaan,  mutta se ulos pääseminen oli aika pitkälti yhtä vaikeeta :D Siitä sitten äkkiä Kiinan muurille, ja illalla pois koko kylästä. Paitsi että ei Kiinan muuri ole täällä, ja viimenen bussi meni jo (Y) Ja taas siirty päivällä koko homma.

Aamulla heräsimme 5, jotta päästäis mahdollisimman nopee liikkuu, mutta täällä nää välimatkat on hurjan pitkiä, plus kaikki meidän eksymiset ja detourit niin olimme vasta muurililla 13. Piti ottaa nopee bussi sinne, ja valmis. Otettiin bussi johki ihme paikkaan ja loppujen lopuks taksilla muurille, kun alko menee naurettavaks jo tää meidän touhu :< Muuri oli ihan käymisen arvonen paikka, eikä edes ihmisiä ollut niin paljon kun ois uskonut. Mut, ei siitä nyt niin paljon kertomista ole, muuri kun muuri.

Matkamme jatkus peukkukyydillä. Parin epäonnistumisen jälkeen saatiin kyyti eteenpäin. Oikein helppoa, mutta onnistuu ainostaan melkein rekoilta saada kyytiä, kun muut pyytää rahaa. Mutta aina joku kiltti viä vähän eteenpäin :) Tietenkin tämä loputon kielimuuri on pikkasen aina esteenä, mut sitä varten meillä onkin muutama sivu tekstiä kiinakis kirjotettu (Y) Kerrankin oltiin suunniteltu :DD

Saatiin kyyti paikalliselta insinööriltä, joka oli oikein super kiltti. Kävi vielä ostamassa meille herkkuja ja tupakkaa ja vei 400km lä'hemmäs Mongoliaa. Mutta, sitten tulikin pimeetä ja kyydit loppui siihen. Laitettiin riippumatto leiri pystyyn ja nukuttiin pari tuntia. Koskakohan viimeks ollu niin kylmä kun viime yönä? Eikä aamullakaan onnistunut. Ja vähän väsytti ja rinkka paino ja ja, ei vaan kiinnostanut. Niimpä kävelimme lähimpään kaupunkiin mistä oli tarkotus ottaa juna loppumatkan, mutta yllätys yllätys kaikki Mongolian junat lähtee Pekingistä. Hienoa, eka joutuu nyt ostaa lipun Pekingin ja sit sieltä vielä Mongoliaan, plus että pitäs olla huomenna jo Venäjän rajalla. Nyt on kyl semmonen fiilis et hitto kun ois kotona. Tää on ihan pebasta. Aamulla herättiin kirjaimellisesti puskasta ja ei mitään tietoo ees päästäänkö tänään vielä lähtee Mongoliaan, kun ei kukaan edes osaa englantia. Ei oo kyl mikään mennyt putkeen tällä reissulla. Raskaat viimeset 20 päivää.

Ostimme liput Pekingiin, mutta ei ikinä menty sinne. Paitsi sen verran kävin junassa että hai vettä sieltä, ja melkein jouduin lähtemään Pekingiin, kun en meinannu päästä enää pois. :D Otettiin Datongista hostelli ja alettiin selvittelee et mitäs nyt. Sen verran selvis et rajalle menee bussi, mutta tietenkin myöhästyttiin siitä. Kokonainen päivä oli aikaa hoitaa se lippu, mutta ei edes keretty lipunmyynti palveluun ennen sen sulkemis aikaa. Ja taas ollaan ilman lippua. Mutta, Datong on tosi mukavan olonen paikka. Paljon ei missään käyty ku ei vaan jaksanut. Aikasin piti mennä nukkuu, mutta siihen puoleen yöhönhän se taas meni ja aamull 5 herätys. Ois voinut vaikka viettää parikin päivää täällä, mutta ei tällä aikataululla. Nyt vaan vietetään junassa enää aikaa :D

Reippaasti heräsimme 5 ja taksilla bussiasemalle. Paitsi taksi kuski ei edes kuvasta ymmärtänyt mikä on bussiasema. 5km matka kesti sitten taas 2 tuntia. Oli tosi järkevää herätä 5. Jos myöhästytään tostakin bussista, sitten kyl otetaan lento suoraa kotiin, mutta jotenkin täälät Kiinasta on pakko päästä pois. Oltas edes Venäjällä. Tai no tuskin sielläkään se englannin taito on yhtään sen parempi. Ollaan myös poliisilta kysytty jo apuakin mutta: "no english" Seuraavan matkakohde on kyl tasan UK tai US.

Pientä valitusta välillä ja nyt takasn asiaan. Jollain ihmeen kaupalla universumi kuunteli meitä ja saimme vielä liput ja jos kaikki menee ok, niin vuorokauden päästä olemme UB perillä. Mutta meneeköhän nyt sit kuitenkaan mikään ok?