Matka Omanin halki

Taas mennään. Parin tunnin unien jälkeen, klo 03.00,  lähdettiin ajelemaan kohti Ras Al Jinz:iä, jossa mentiin kattomaan kilpikonnia.
Parin tunnin opastetulla kilppari kierroksella nähtiin  kun ne nousee vedestä, hautaa munat kehittymään ja palaa takasin mereen. Sekä myös pikku rapuja ja auringon nousu. Kauheesti en noista opas kierroksista välitä, mutta tää oli hyvä. Opas oli mukava, puhui hyvää englantia ja tiesi paljon. Ja ei se ollut mikään ryhmämatka, vaan lähinnä istuttiin biitsillä ja odoteltiin.  Nähtiin noin 6-8 kilppari, ja ne oli isoja.

Kun ne nousee vedestä ja löytää sopivan hautomispaikan. Ensin ne kaivaa takatassuilla kuopan ja munii noi 100 munaa päällekkäin. Jonka jälkeen ne heittelee etutassuilla munien päälle hiekkaa.

                                           Noin 1-2 vauvaa 1000 selviää syntymästä veteen asti.

Noi kaikki viivat on tullut kilppareista, 

kun he ovat palanneet takas mereen.

Kilppareilta sitten onkin tommonen 700km matka seuraavaan määränpäähän. Open rode. Ei huono tie; vuoristoja, merta ja aavikkoa. Tielle myös mahtui kasa eläimiä mm. kameleita, aaseja ja kolpakoita. Tämä on maailmassa toinen paikka, Uuden-Seelannin lisäksi,  missä olen ihmetellyt luontoa. Näistä vuorista alkaa olemaan jo monta sataa kuvaa :D Eikä yksikään kuva pääse lähelle todellisuutta.

Otettiin pieni detour matkalla, ja käytiin Wadi Bani Khalid. Sinne oli hyvin mutkikas ja mäkinen tie. Jonka jälkeen olisit kun suoraan Viidakokirjaan mennyt. Sinistä vettä palmujen ja vuoristojen välissä. Tosin sama homma kun edellisessä paikkaa, että vettä oli vaan vähän. Kuitenkin sen verran että uimaan päästiin.

Saatiin myös paikallisesta pojasta opas ja hän näytti meille luolan, mistä pääsee kallion sisällä virtavaan veteen. Alku metrit meni ihan hyvin, mutta sitten kun valo hävisi ja tuli pilkkopimeetä, niin enää ei ollut niin helppoa siellä mudassa kontata. Korkeustta on paikka paikoin max puol metriä, eikä se mitenkään turhan leveäkään ollut. Mitään ei näe, ihan kun säkissä olisi ollut, kuulet vaan kun lepakota (ja ties mitkä muut elukat) huutaa. Kauheeta tuskahiki vaan pukkaa ja 200m (arvio) jälkeen oli pakko kääntyä.

Käytiin uimassa ja kerättiin rohkeutta ja oli vielä pakko mennä kokeilemaan uudeastaan. Ensimmäiset 200m meni nyt ihan hyvin, mutta kun päästiin tutusta paikasta eteenpäin niin alkoin vähän taas jännittää. Nyt rohkeasti kohti vettä, kun sitä virtas jo jaloissamme. Tuli lepakko, mitään ei näe,  pää osu kattoon, seinät alkaa kaatuu, kauhee hiki, paniikki. Ulos. Veteen asti emme päässeet, mutta tällä kertaa oli liian extreme.

Viidakon paikallisia lapsia.

Vaikka tie oli nätti, niin matka oli pitkä ja puuduttava, varsinkin kun nukkunut vaan pari tuntia viime yönä. Mutta jotenkin päästiin perille, missä oli varmaan tän reissun paras hotelli meitä odottamassa. Se oli sitten semmonen Oman, nyt viimesiä viedään, UAE.

Dyynit

Lounas

Ah ihanaa, sänky ! Olipa pitkä päivä,

Ainii, Omanin Riyalit ovat myös kalliimpia kuin euro. Ja vessoihin tarttee aina omaa paperia.